Virkattu matto ja muutama sana virkkuusta

Jos haluaisin nyt opetella uuden käsityötaidon, aloittaisin varmaankin eko-ontelokuteella virkkaamisesta. Tällä paksulla kuteella on erittäin helppo harjoitella jo unohdettua, tai täysin uutta taitoa virkkauksen maailmassa. Entinen naapurini opetti minua virkkaamaan hyödyllisen korin… Näitä innostuin virkkaamaan niin, että seuraavana jouluna lähes jokainen sukulaiseni sai lahjaksi oman korin. Tajusin kuitenkin hyvin pian, etten voi aina antaa koreja lahjasi ja samaan aikaan olin korien kanssa niin tuottavainen, että koreista tuli suorastaan liikatuotantoa. Minun oli selvästi opeteltava virkkaamaan muutakin. Siispä ostin virkkauksen käsikirjan, Molla Millsin kirjoittaman “Virkkuri”:n. Tästä kirjasta lähti mieletön into, sillä jokainen solmu oli yksityiskohtaisesti kerrottu kuvin, sekä sanoin ja aloin oppia virkkauksen omaa koodikieltä.

Eko-ontelokuteella virkkaamisen koen todella mielekkääksi, sillä työ ikäänkuin valmiistuu aivan silmissä. Olen piakkoin aloittamassa suurempaa mattoa olohuoneeseemme, jossa tulen käyttämään Eko mini ontelokudetta. En osaa siitä vielä enempää kommentoida, mutta varmasti palaan asiaan kunhan matto on valmis…. jos ikinä on.

Alustus

Ennen itse työn touhuun pääsemistä, täytyy kuteet keriä vyyhdistä lankakeriksi. Yleensä itse asetan vyyhdin tuolin, tai jopa kahden tuolin selkänojien ympärille, josta alan kierittää lankaa keriksi.

Ensin tulee tarkistaa, missä kohtaa langan alku- ja loppupäät kiertävät vyyhdin ympäri ja tässä kohtaa on syytä erotella huolellisesti, kummalle puolelle kudelangat kuuluvat. Alustus kannattaa tehdä rauhassa ja kunnolla, sillä mikäli vyyhdistä jää yksikin lanka niin sanotusti väärälle puolelle, on edessä aivan jumalaton työ sotkun selvittämiseksi.

Vyydin kerimiseen menee aikaa noin puolisen tuntia, mutta sotkuisen vyyhdin kerimiseen, useampi tunti…. Alla kuva itsestäni toisen tunnin kohdalla vyyhtiä selvittämässä.

Ensimmäiset matot virkkasin tyttäreni huoneeseen… Aluksi niitä piti tulla yksi, mutta lopulta niitä tulikin kolme. Kyseisen maton ohje löytyy Virkkuri-kirjasta ja sen tekemiseen käytin aikaa muutaman päivän. Matto on lopulta helppo virkata, mutta mitä suurempi matto, sitä painavampi se on ja vaatii myös hieman voimia, sekä aikaa työn valmiiksi saattamiseen.

Myös Lankavan nettisivuilla on paljon todella kivoja ohjeita virkkauksiin, joten jos innostut virkkauksesta, kannattaa kokeilla esimerkiksi niistä jotakin. Lankavan sivuilta olen tehnyt viime jouluna “juhannusruusu”-matot lahjaksi äidilleni ja isäpuolelleni.

Ennen innostusta suuremmasta työstä, kannattaa muistaa, että kudetta menee yleensä useampi kilo tekemiseen, joten lopullinen maton hinta saattaa kavuta jopa ylemmäksi, kuin kaupasta ostetulla matolla. Ajattelen kuitenkin, että itsetehdyllä työllä on aina enemmän arvoa, myös tunnetasolla. Lisäksi itsetehtynä, matto tuottaa iloa myös tekijälleen, eikä tätä kannata mitata rahassa.

Kivoja virkkuuhetkiä syksyyn!