…tai ainakin melkein.

Kirjoitan tämän kevyesti vuoden jälkijunassa, sillä tänä kesänä emme tosiaan päässeet mihinkään reissuun, emme edes sille lyhyelle roadtripille, jota suunnittelimme.

Suunnitelmissamme oli kiertää Turun rengastie ja käydä pyöräilemässä Saimaan saaristoreitti, mutta jouduin yllättäen onnettomuuteen, jonka seurauksena kaikki suunnitelmamme peruuntuivat (voin kirjoittaa tästä myöhemmin, kun olen siihen valmis). Olimme myös varanneet lähes joka kesäisen reissun Pärnun rannoille loikoilemaan, mutta korona esti meitä toteuttamasta tätäkin suunnitelmaa.

Kerron siis viime kesän kotimaan matkastamme, joka lähti Itärannikolta pohjoiseen ja eteni lännestä takaisin etelään. Tuo reissu on edelleen lämpimänä, onnellisena muistona mielessäni.

Meillä oli oikeastaan kaksi kohdetta, joihin halusimme päästä; Kalajoen hiekkasärkät, sekä Hoiluoto Oulun seudulla, jossa ystäväperheemme tapasi viettää kesiään ja olivat tälläkin kertaa pidemmän pätkän lomailemassa.

Kalajoella on mielestäni mahdollisuuksia ihan kaikenlaisille matkailijoille. Siellä pääsee nauttimaan upeasta hiekkarannasta (jossa ei ainakaan koskaan vielä minun aikanani ole ollut ruuhkaa), metsissä samoilusta, ihan vaan rentoutumisesta, tai sitten aktiviteettilomasta. Kalajoella on tarjolla monenlaista aktiviteettia, kuten kiipeilypuisto, vesipuisto, mikroautorata, golf-kenttä, melontaa, pyöräilyreittejä, tai vaikkapa seikkailugolfia. Rentoutujalle Kalajoki tarjoaa kauniita luontopolkuja, meren kohinaa, tai elämyksen sauvusaunassa.

Lasten kanssa vietimme päivän Jukupark -vesipuistossa ja kävimme kahlaamassa meressä, jossa on mahdollista edetä dyyniä pitkin kastumatta todella kauas .

Valitettavasti säät eivät tällä reissulla suosineet, joten rannalla löhöily sai nyt jäädä. Sen sijaan pääsimme aikuisten kesken testaamaan useat eri maastopyöräreitit ja näimme sen myötä Kalajokea uudesta vinkkelistä.

Kalajoen auringonlaskut ovat henkeäsalpaavat kauniit. Samoin kuin mereltäpäin nousevat ukkosmyrskyt. Näitä luonnonilmiöitä voisi ihailla loputtomiin. Tänne palaamme varmasti vielä monta kertaa uudelleen!

Hailuoto tarjosi myös loistavat pyöräilyreitit, joista yksi kulki osittain jopa meressä. Ensi alkuun epäröimme veteen ajamista, mutta vakituisten kesäasukkaiden rohkaisemina, uskaltauduimme kuitenkin reittiä pitkin mereenkin. Itseasiassa tuo meressä kulkeva reitti olikin se kaikkein hauskin. Ei siitä lenkkarit kuivina selvinnyt, mutta seuraavaksi päiväksi ne sai jo uutta retkeä varten kuivateltua.

Sää Hailuodossa on usein vaihteleva. Päivän aikana saattaa sää muuttua radikaalisti moneen kertaan, joten toivoa ei kannata menettää, vaikka aamu alkaisi sateella. On täysin todennäköistä, että päivällä voi jo makoilla uimarannalla auringon alla.

Majoituimme juuri samoissa mökeissä, missä olin lapsuudessanikin viettänyt aikaani. Mökki oli tosiaan varmaankin samassa olomuodossaan, niin sisältä kuin ulkoakin, joten luonnehtisin sitä melko vaatimattomaksi. Mutta eipä tänne tultu mökissä istumaankaan, vaan katsomaan Punkaharjun kauniita maisemia ja pyöräilemään harjuja.

Punkaharju osoitti sekin olevansa tutustumisen arvoinen, etenkin pyörän selässä kulkien. Pitkän pyörälenkin päätteeksi, istahdimme lasillisille Hotelli Punkaharjun terassille, josta oli upeat näkymät Saimaalle.

Punkaharju näytti siltä, kuin aika olisi pysähtynyt sinne 80-90- lukujen taitteella, jolloin itse siellä olen lapsena kesäni viettänyt, mutta matkakohteena, etenkin luonnossa liikkujalle, voin suositella.

Tytöt olivat sitä mieltä, että kerta visiitti Punkaharjulla riittää, joten heille ei jäänyt mitään hinkua palata paikalle useampinakin kesinä.

Kotimatkan alkaessa, poikkesimme vielä Savonlinnassa tutustumassa itse Olavinlinnaan. Linna oli näkemisen arvoinen, mutta itse onnistuin vetämään siellä kofeiiniöverit ja kotimatka huonossa olossa ei jäänyt reissun mukavimpiin muistoihin.