Yksi stressaavimmista elämässä eteen tulevista asioista taitaa olla muutto. Se on elämässä aina käännekohta, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Muuttoon liittyy usein aina paljon tunnesiteitä, sellaisiakin, joita ei ehkä tule tietoisesti ajatelleeksi, mutta jotka kuitenkin ovat olemassa eletyssä elämässä. Olisikin ehkä hyvä hiljentyä pohtimaan juuri muuttoa edeltävänä ajanjaksona, minkälaisia muistoja, ajatuksia ja tunteita vanha koti meissä herättää.

Meillä perheenä taitaa olla jo seistemäs muutto menossa ja sitä ennen olen muuttanut lukuisia kertoja yksin, tai entisten parisuhteiden myötä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olen pysähtynyt miettimään ajatuksiani muuttoon liittyen. Se herättää minussa samaan aikaan valtavaa haikeutta, ylpeyttä siitä, mitä olemme nykyisessä kodissamme saaneet aikaan, iloa uudesta kodista ja sen mahdollisuuksista, mutta myös pelkoa, minkälaiselta elämä näyttää uudessa kodissamme. Olemme eläneet varsin onnellista elämää tässä talossa, jota olemme rakkaudella meille remontoineet, joten se jättää tietysti haikeuden ja surunkin tunteen, mutta innolla odotan myös uuden kodin tuomaa uutta elämää, johon nyt olemme hyppäämässä.

Minä olen aika järjestelmällinen muuttaja ja toteutan muuttoni aina huolellisesti järjesteltynä. Laatikot pakkaan jo hyvissä ajoin, joskus liiankin, kun huomaamme viimeiset viikot syövämme pahvilautasilta. Mutta en halua joutua tilanteeseen, jossa meitä auttamaan tulevat ystävät joutuvat täyden kaaoksen keskelle, tai pahimmassa tapauksessa kantamaan pakkaamattomia tavaroita muuttoautoon. Haluan, että muuttokuorman siirto toteutetaan mahdollisimman hyvin organisoituna ja jokainen tavara valmiiksi pakattuna siististi laatikoihin. Tämä jo vähentää kaikilta muuttostressiä, sillä muutto ei koskaan ole minusta kivaa tai helppoa.

Me teimme tällä kertaa koko muuton pääasiassa kahdestaan, sillä muuttomatka oli vain noin 500m ja pystyimme siirtämään tavaroita peräkärryllä joka ilta samalla, kun talossa tehtiin remonttia. Pakko kyllä näin jälkikäteen todeta, että kahden viikon jälkeen, joka ilta työpäivän päätteeksi roudatut muuttokuormat alkaa tuntua koko kehossa ja mielessä. Jos muuttomatka olisi yhtään pidempi ja muuton aikataulu tiukempi, niin muuttaisin ehdottomasti kuorma-autolla yhden kerran koko huushollin, enkä näin pienissä paloissa, pari viikkoa putkeen.

Huomasin, että pakkaamisen aloittaminen siitä, joka yleensä jää viimeiseksi, eli kellarista/varastotiloista, oli erinomainen ratkaisu! Näin oli energiaa käydä läpi kaikki tavarat ja viedä suurinosa siellä lojuneesta kuormasta jäteasemalle. Yleensä jos nämä tilat jää viimeiseksi, ei enää ole voimia käydä tiloja läpi, vaan kaikki tulee siirrettyä sellaisenaan uuden kodin varastotiloihin. Meiltä meni jäteasemalle ja kierrätykseen useita peräkärryllisiä tavaraa! Olin taas hämmästynyt miten paljon tavaraa voi kertyä vain noin seitsemässä vuodessa. Ihan hullua.