Taas on aika kirppareiden…

Saako lapselle ostaa uusia vaatteita kaupasta, vai kannattaisiko vaatteet kuitenkin hankkia vain kierrätettyinä?

Meidän tytöillä on neljän vuoden ikäero, joka tarkoittaa sitä, että vaatteet, jotka isommalle jäävät pieneksi, voi laittaa odottamaan pienemmän kasvua samaan ikään. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että pienempi saa kulkea aina isosiskon vanhoissa vaatteissa ja harvemmin pääsee nauttimaan bräniköistä pikamuotiliikkeiden kledjuista. Eettiseltä kannalta tämä on mielestäni erinomaista, eikä haittaa, että lompakkokin kiittää, mutta toisinaan taas mietin, onko tilanne epäoikeudenmukainen siskosten välillä.

Isompien tyttöjen vaatteita on ollut todella hankala löytää kirppareilta, tai nettikirpputoireiltakaan. Muutaman kerran olen ostanut isomman vaatepaketin nettikirppikseltä, mutta aika usein mukana tulee sattumia, joita ei kuvista välttämättä huomaa. Osa vaatteista on niin kulahtaneita, että saavat siirtyä autonrassaus-liinoiksi, tai kierrättyä heti eteenpäin. Kivijalkakirppiksillä taas hyllyt tuntuu notkuvat toinen toistaan suloisempia taaperon ja vauvan vaatteita, mutta viisi vuotiaiden ko’oista ylöspäin, on vaatteita vain satunnaisesti. Ja tämä näkyy myös kirppismyynnissä. Yritän aina tehdä muutaman isojen kokojen hyllyn myyntipöytääni, mutta ilmeisesti niille ei ole kysyntää. Liekö syynä se, että pienten lasten äideillä on enemmän aikaa kirppistellä.

Viikonloppuna kävin taas pitkästä aikaa läpi lasten vaatekaapit ja yhdessä tyhjensimme pieneksi jääneitä, sekä kelpaamattomia vaatteita kiertoon. Pienempi saalisti itselleen huikean läjän isosiskon vaatteita ja vaikutti olevan saaliiseensa erittäinkin tyytyväinen. Tästä voi kait päätellä, että hän on varsin tyytyväinen siskonsa vanhoihin vaatteisiin. Tai sitten ei vain tiedä paremmasta.

Isosisko puolestaan jäi hieman haikeana tuijottamaan puoli tyhjää vaatekaappiaan ja pohti, pärjäisikö kuitenkin vain kolmilla housuilla. Siis tuosta pohdinnasta olin äärettömän ylpeä! Lumppari on muutenkin tarkka valinnoissaan. Vaatekaupassa hän saattaa miettiä tuntitolkulla valintojaan ja silti lähteä hyvillä mielin pois, vain yhden uuden vaatekappaleen kanssa. Minun ihmetellessä miksi ei muuta ostanut, hän toteaa, ettei välttämättä tarvitse, eikä muut vaatekappaleet saaneet häntä tuntemaan sen suurempaa fiilistä. Siis miksi minulta ei löydy tuota luonteenpiirrettä!??

Onneksi ihminen on oppivainen ja olen itsekin alkanut opettelemaan erittäin vahvaa harkintaa jokaisen hankintani kohdalla. Välillä tulee pohdittua, onkohan minussa joku sisäänrakennettu virhekoodi, joka kauniin vaatteen, tai esineen nähdessään, ei kykene kieltäytymään sen ostamisesta. Onneksi lompakkoni kieltäytyy sitäkin useammin.