Itse en välitä kesällä matkustaa etelään, sillä tykkään Suomen kesästä (enkä pidä tukalan kuumasta), mutta Pärnussa olemme sen sijaan käyneet siitä saakka, kuin nyt 15 -vuotta täyttävä tyttäremme oli kaksi vuotias. Lähes joka kesä. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa siellä on tullut käytyä, mutta paikka alkaa tuntua jo kesämökin tapaiselta, tutulta kaupunkilomalta, jossa tiedät kadut, rannat, parhaat ruokapaikat ja ravintolat, sekä lähialueiden parhaat shoppailumestat. Myös ne paikat, jonne et enää koskaan mene.

Tänä vuonna kuitenkin tuli jollain tapaa tunne, että me olemme nyt kasvaneet ikäänkuin ulos tästä paikasta ja voimme tehdä tilaa niille pienten lasten kanssa matkustaville perheille. Lapset ovat jo isoja (11 ja 15), joten tuli sellainen tunne, kuin Pärnu ei enää tarjoaisi meille sitä ihanan helppoa rantalomaa pienten lasten kanssa, vaan kaipaisimme ehkä jo jotain muuta. Samaan aikaan haikea, mutta myös kiitollinen siitä, miten monta ihanaa kesää olemme siellä saaneet viettää ja aina voi palata uudestaan, jos siltä tuntuu.

Pärnussa parasta on etelän suuriin hiekkarantoihin verrattavan rannan lisäksi lyhyt kävelymatkan joka paikkaan, suuret leikkipuistot ja monipuolinen tekeminen lapsille, sekä hyvät ja kohtuullisen edulliset ravintolat. Pärnu tosin kuuluu niihin kesäkaupunkeihin, joissa mieluusti viettäisi aikaa vain säiden ollessa parhaimmillaan, joten huonon sään sattuessa lomaviikolle, saattaa reissu näin ihanaan rantalomakohteeseen tuntua turhauttavalta.

Ranta tarjoaa nykyään yhä upeammat puitteet myös aikuiseen makuun illanviettokohteena. Rannalta löytyy useampi pieni rantabaari ja salainen pieni metsä “Lebola”, jonne on sijoitettu mattoja, tyynyjä ja riippumattoja oleskeluun. Lebolassa voit puiden suojassa, pehmeällä rantahiekalla, aivan rauhassa ihailla meren taakse laskevaa aurinkoa. Viereisestä vanhasta Vanista voi ostaa vaikka pullon viiniä ja nauttia sen ystävien kanssa tyynyillä istuskellen.

Me olemme yleensä Pärnussa vajaan viikon ja välillä olemme jopa kesken matkan päättäneet siirtää paluuta ja jäädä vielä pidemmäksi aikaa. Pärnussa on niin paljon tekemistä lasten kanssa, että siellä viikko vierähtää nopeasti. Pärnu on myös kohtuu edullinen kohde (nykyään jo paljon kalliimpi kuin vielä 10 vuotta sitten), mutta ruokapaikatkin kannattaa valita vähän hinnan mukaan. Lähempänä rantaa, paikat tuntuvat olevan tyyriimpiä, kuin keskustan tuntumassa.

Tässä nyt muutama mitä tuli äkkiseltään mieleen. Paikallisten omista suosikeistä poiketen, minä välttäisin Oliveri Aiakohvikkia. Ollaan kahdesti yritetty antaa sille mahdollisuus, mutta ei missään nimessä ole sitä mitä itse ruokapaikalta toivoisin.

Kotimatkalla poikkesimme Rummussa katsomassa veteen puoliksi uponnutta vankilaa/louhosta. Rummun sisäänpääsymaksu oli muistaakseni 12 eur koko perheeltä, mutta sinne kannattaakin ehkä tulla viettämään rantapäivää, sillä aivan kirkas vesi ja veteen tehty kesäinen vesipuisto houkuttelisivat kyllä uimaan.

En sano “ei koskaan”, mutta vahvasti minulla on tunne, että tulevaisuudessa suuntaamme tutkimaan uusia paikkoja ja Pärnu saattaakin olla kohteena vain nopea piipahdus, tai läpikulkumatka vaikka Latviaan, tai muualle Eurooppaan.