Oletko pohtinyt hiihtolomareissua lasten kanssa Ylläksen tai Levin tuntureille? Oletukseni oli, että matkanteko autolla on aivan liian uuvuttava, liikenne on täysin ruuhkautunut edestakaisin ja hissijonot rinteissä ovat kilometrien mittaisia. Oletukseni osoittautui kuitenkin vääräksi, ainakin Ylläksen osalta. Tässä jutussa kerron omista kokemuksistani ja siitä, miten meidän matkanteko oli ruuhkaisesta etelän hiihtolomaviikosta huolimatta todella onnistunut!

Itseasiassa juttuhan meni niin, että edellisenä vuonna heräsin hiihtolomaan vasta juuri ennen loman alkua ja yrittäessäni epätoivoisesti etsiä meille sopivaa mökkiä, ei vastaan tullut ainuttakaan hinta-laatusuhteeltaan hyvää. Siitä suivaantuneena päätin varmistaa matkamme tuntureille hyvissä ajoin seuraavaksi vuodeksi ja varasin mökin ennakkoon vuoden päähän. Mökin omistajakin ihmetteli aikaista varaamisajankohtaa ja varmisti vielä kertaalleen olinko aivan tosissani.. Olin kuitenkin päättänyt mökin seuraavalle hiihtolomalle saada, joten näin sen myös varmistin.

Jotta ensimmäinen potentiaalinen laskupäivä ei menisi vain matkanteosta toipumiseen, aikaistimme lähtöä päivällä ja otimme välietapin puolessa välissä matkaa Kalajoella. Erinomainen päätös. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksoi taas ajaa loppumatkan ja perilläkin olimme hyvissä ajoin ennen iltaa. Näin myös vältyimme ruuhkaisilta autojonoilta, koska olimme lauantaina aamusta jo yli puolessa välissä matkaa.

Itse en myöskään suosi yöllä ajamista kahdesta syystä; en pysty itse nukkumaan autossa, koska pelkään kuljettajan nukahtamista, ja valvotun yön jälkeen koko seuraava päivä on väsymyksestä johtuen täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Yövyimme kivassa, edullisessa ja erittäin siistissä asunnossa Kalajoen hiekkasärkillä. Oli erikoista nähdä Kalajoen kesäkaupunki ja hiekkarannat nyt täysin jään ja lumen peitossa. Matkapäivälle sattui vielä valtava myrskytuuli, joten uskaltauduimme majoituksesta poistumaan vain aivan läheiseen Sandy Kelt Irish -baariin illastamaan.

Olen joskus nuorena ollut Levillä, mutta jostain syystä muistan reissusta vain pienen osan, enkä siihen aikaan muutenkaan oikein ymmärtänyt pohjoisen luonnon kauneuden päälle. Näin ollen minusta tuntui, kuin olisin tullut Lappiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Ylläs oli juuri kaikkea sitä mitä sen oletinkin olevan; upeita maisemia, monipuolista maastoa, poroja, moottorikelkkoja, kivoja ravintoloita ja tietysti Jounin kauppa.

Majoituimme Tunturituvan asunnoissa, jotka ovat pieniä, mutta viihtyisiä asuntoja vain muutaman kilometrin päässä rinteistä. Lapista tuntuu olevan vaikea löytää kohtuuhintaista majoitusta ja usein vaatimattomatkin mökit ovat mielestäni ylihinnoiteltuja. Tässä majoituksessa hinta kohtasi laadun ja olimme todella tyytyväisiä majoittumispaikkaamme. Ehkä ainoana miinuksena voisin (näin talviaikaan) mainita eteisen puuttumisen, mutta pärjäsimme senkin asian kanssa hyvin.

Ylläksellä on niin paljon rinteitä molemmilla puolin tunturia (Ylläsjärvellä ja Äkäslompolossa), että viikossa näitä rinteitä tuskin ehtii kaikkia edes laskemaan.

Itselläni meni suurinosa ajasta tietysti lasten kanssa, hinkaten vähän helpompia mäkiä, mutta pääsin muutaman kerran laskemaan huipultakin. Loman loppua kohden aloin rentoutua ja uskalsin jo jättää lapset hetkeksi keskenäänkin, mutta melko pitkälti mäessä mennään vielä lasten ehdoilla, vaikka isoja ovatkin. Joka vuosi kuitenkin enemmän oman maun mukaan.

PS. Sesonkiaikana hinnat yleensä jopa tuplaantuvat, joten suosittelen katselemaan näitä kohteita myös muille ajankohdille.

Takastulomatkalla otimme välistopin Jyväskylässä, kylpylähotelli Scandic Laajavuoressa. Halusimme matkustaa pisimmän matkan lähtöpäivänä, jolloin rentouduttuamme yön yli Jyväskylässä, oli matkaa jäljellä enää pari hassua tuntia. Periaatteessa Jyväskylään saakka päästyämme, olisi ollut se ja sama huristella loput kolmisen tuntia siitä suoraan kotiin, mutta näin saatiin kevyt lasku takaisin arkeen.